Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:223561 kpl

Teemasivu 24

TTH, asentohoito ja paniikkituntemukset ja -tilanteet

Tunnetilojen syntyyn ja hallintaan vaikuttaa muukin kuin ihmisen kokemushistoria ja vuorovaikutus ympäristönsä kanssa. Tasapainoaistin toimintahäiriön aiheuttama adrenaliinikuormitus selittää omalta osaltaan ihmisten erilaisia reagointitapoja: toiset selviytyvät toistuvistakin ahdistavista kokemuksista vähin vaurioin; toisille tavallisesta arjestakin löytyy ahdistuksen aiheita tai ajatukset eivät pysy erossa pelottavista tilanteista, vaikka niitä ei olisi juuri kokenutkaan.

Rauhallisissakin ulkoisissa olosuhteissa tasapainoaistin toimintahäiriö voi pahimmillaan saada aikaan sisäisen paniikkihäiriön kehossa. Se oireilee samaan tapaan kuin ympäröivien tekijöiden aiheuttamat stressitilanteet: esim. ahdistuneisuutena, erilaisina pelkotiloina, unihäiriöinä. Tämä tapahtumaketju saa alkunsa huonosti toimivan tasapainoaistin aiheuttamasta jatkuvasta lihasjännityksestä ja samalla lisääntyvästä adrenaliinin, eli ponnistushormonin erityksestä. (Katso: Kohonnut adrenaliinitaso. Adrenaliinin muita vaikutuksia.) Koska tässä tilanteessa aistitoiminta ja monet muutkin elintoiminnot kiihtyvät, ylikierroksilla toimiva keho ja aivot saattavat joutua "paniikkijarrutukseen", koska myös jarruna toimivat hormonit, kuten kortisoli joutuu töihin. (Katso: Sisäeritys (hormonit) ja aineenvaihdunta.)

Tunto- ja kosketusaistin yliherkkyys voi saada aikaan tilanteen, jossa pelkkä ajatus mahdollisista vastoinkäymisistä, onnettomuuksista, sairastumisesta tai kuolemasta aiheuttaa toistuvia, paniikinomaisia tuntemuksia. Samasta syystä voi aiheutua liiallista samaistumista muiden ihmisten traumaattisiin kokemuksiin, jotka lisäävät tunnekuormaa. (Katso: Erilainen tuntija) Mielialojen voimakkaat heilahtelut voivat pahimmillaan halvaannuttaa kehon toimintakyvyn, vaikka elämässä ei olisikaan muita erityisempiä stressitekijöitä kuin kehon sisäinen, jonka aiheuttaa tasapainoaistin toimintahäiriö.

Lievä, lähes oireettomana pysynyt häiriö tasapainoaistin toiminnassa alkaa oireilla usein pahemmin fyysisessä tai psyykkisessä kuormitustilanteessa, kehon heikoimmassa kohdassa tai viimeistään ikääntymisen myötä, jolloin lihasten mukautumiskyky heikkenee. Kuormittava tekijä voi olla vaikkapa korkea tulehduskuume tai järkyttävä kokemus. Varsinkin useamman tekijän yhteisvaikutuksena kehon palautuminen ja tervehtyminen voi pitkittyä paljonkin tai pahimmassa tapauksessa jokin kehon osa vaurioituu pysyvästi.

Mitä huonompi tasapainoaistin toimintakunto muutenkin on, sitä nopeammin adrenaliinitaso nousee yli sietorajan vaaratilanteissa ja erilaisissa vastoinkäymisissä ja aiheuttaa paniikin, jolloin aivot eivät pysty hallitsemaan kehoa, vaan se yrittää suojautua yksinkertaisten refleksien varassa.

Kohonnut adrenaliini huonontaa ääreisverenkiertoa ja saa "vastapelurikseen" kortisolin (stressihormonin) hillitsemään yhä kiihtyvää elimistön toimintaa, ettei sydän kuormittuisi liikaa. Kortisoli keventää sydämen kuormaa poistamalla verestä suolaa ja valkosoluja. Koska munuaiset eivät pysty poistamaan kaikkea liikaa suolaa, keho joutuu varastoimaan sen nopeasti nestekudokseen, mihin tarvitaan paljon nestettä (1g natriumkloridia / 23g vettä). Tässä tilanteessa fyysisen shokin vaara lisääntyy, koska aivot eivät saa riittävästi happea ääreisverenkierron huonontuessa ja suola- ja nesteaineenvaihdunnan häiriön vuoksi hermosolujen ja samalla koko kehon toimintakyky heikkenee.

Kun jo valmiiksi jännittynyt keho joutuu sekasortoiseen tilanteeseen, selviytymismahdollisuudet huononevat ja haittavaikutukset fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen lisääntyvät. Tilanteen vakavuus riippuu myös siitä, miten paljon kuormitusta tasapainoaistissa ja kehossa on silloin, kun vakava vastoinkäyminen tai menetys kohtaa. Kaiken kaikkiaan kehon palautuminen kestää sitä kauemmin, mitä huonommin toimiva tasapainoaisti kuormittaa kehoa.