Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:223561 kpl

Teemasivu 22

Mikä saa järjellisen ihmisen toimimaan järjettömästi?

Ihmisentapaisen järjellisen olennon tekemät järjettömyydet ovat ymmärrettävissä paremmin, kun tunnetaan tasapainoaistin toimintahäiriöön liittyviä ilmiöitä. Se voi kuormittaa aivoja, aisteja ja kehoa niin paljon, ettei voimavaroja välttämättä riitä toiminnan hallintaan ja hillintään, vaikka henkilö tietäisi ja ymmärtäisi ennalta toimintatapansa seuraukset. Voimakkaan TTH-kuormituksen vuoksi ihmisen toiminnassa ja / tai käyttäytymisessä saattaa ilmetä suhteettoman paljon väsyneisyyttä, masentuneisuutta, kateutta, itsesääliä, pelkotiloja, hysteerisyyttä, tyytymättömyyttä, itsekkyyttä, mukavuudenhalua, mielihyvähakuisuutta, jännityshakuisuutta, lyhytjänteisyyttä, mielialojen voimakkaita vaihteluja, hätäisyyttä, äkkipikaisuutta, uhmakkuutta tai aggressiivisia toimintatapoja.

Suunnitelmat saattavat olla suuria, mutta aikaansaannokset olemattomia. Kokonaisuuksien hallinta ei onnistu, jolloin vain jokin osa tulee hoidettua. Monet tärkeät elämän osa-alueet voivat jäädä vaille niiden vaatimaa vaivannäköä. On esimerkkejä erittäin älykkäistä ihmisistä, joiden aikaansaannokset ovat ennätyksellisiä, kuten esimerkiksi Albert Einsteinin, jonka suhteettoman nerouden kääntöpuoli oli mm. vastuuttomuus ja avuttomuus perheen ihmissuhteiden hoidossa. Vaimon osa oli tehdä hänen elämänsä miellyttäväksi ja vaivattomaksi, jotta hän saattoi toteuttaa mielihyvähakuista elämäntapaansa kodin ulkopuolella. On tyypillistä, että jotkin vaikeat TTH-ongelmat aiheuttavat "jakautuneita" persoonallisuuksia, jotka esim. työpaikalla näkyvät monella tavalla myönteisinä, mutta "kotipersoona" saattaa muuttua lähes sen vastakohdaksi, jolla ei riitä kärsivällisyyttä eikä vastavuoroisuutta lähipiirissä.

Järjettömyyden asteita on tietenkin monia: jotkut satunnaiset pienet mieliteot tai mielijohteet eivät aiheuta vahinkoa sen enempää tekijässään kuin ympäristössään. Jos ne toistuvat kovin usein ja muuttuvat pakonomaisiksi, hallitsemattomiksi riippuvuussuhteiksi, ei ole enää kyse pelkästään tottumuksesta tai opitusta tavasta. (Katso elintapasairaudet.)

Toiset järjettömyydet voivat olla kohtalokkaita sekä tekijälleen että ympäristölleen jo yksittäisenä tapahtumana. Osa niistä on hetkellisiä mielijohteita, toiset taas enemmän tai vähemmän suunniteltuja. (Katso esim. TTH, asentohoito ja keskittyminen TTH, asentohoito ja tunnekuohut)

Ongelmavyyhdin syntymiseen ei välttämättä tarvita epäedullista kasvu- tai elinympäristöä. Sen vaikutus ei pelkästään riitä selitykseksi silloinkaan, kun ihminen toimii tai käyttäytyy siten, että jotkin ihmislajille tyypilliset toiminnat häiriintyvät kohtalokkaalla tavalla: syöminen, nukkuminen, puhuminen, liikkuminen, tunteiden hallinta, kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa tai omasta jälkikasvusta huolehtiminen. Mikä tahansa ongelma voi ilmaantua myös suotuisissa kasvuympäristöissä, joskin silloin ongelmavyyhti ei todennäköisesti kasva niin suureksi, kun vanhemmilla riittää energiaa lapsen ohjaamiseen ja tukemiseen vaikeissakin kasvatustyön haasteissa.

Mitä älykkäämpi henkilö on kyseessä, sitä paremmin tai pitempään hän pystyy salaamaan järjettömät aikeensa, joiden toteutuessa tilanne yllättää useimmat. Toisaalta kohtuullisen tasapainoisia ihmisiä voi kasvaa epäsuotuisissakin kasvuolosuhteissa.

Kuvauksia pahimmista neurobiologisista kehon toiminnan puutteista voi löytää AD/HD-oireistoista eli tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriön vaikeimmista yhdistelmistä ja niiden seurannaisongelmista. (Michelsson & muut) Jo pikkulapsilla eri aistien, aivojen ja koko kehon ylikuormitus heijastuu tähän oireistoon siten, että ne koostuvat päällekkäisistä kielenkehityksen, liikuntataitojen ja näköhahmotuksen ongelmista. (Valtonen) Tämän ongelmavyyhden aiheuttajaksi sopii hyvin tasapainoaistin toimintahäiriön aiheuttama lihasjännitys ja adrenaliini sekä niiden lukuisat haitalliset seurannaisilmiöt.

Monella tavalla epätasapainossa olevan ihmisen harkitut tai harkitsemattomat pahat teot ja sanat kumpuavat alun alkaen heidän omasta pahasta olosta ja pelosta, joka saattaa muuttua vihaksi ja kostoksikin. Sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa, jonka olemuksen, käytöksen tai toiminnan hän kokee uhkaksi omalle heikolle itsetunnolleen.

Ihmismielen aikaansaamat synkimmät, tuhoisat tapahtumaketjut voivat saada alkunsa tunnottomaksi jännittyneen kehon yksipuolisesta tunnemuistista, joka pahimmillaan saattaa tuntea vain jännityksen voimakkaimpia asteita. Tavallista on, että uhkarohkealla, mitään pelkäämättömällä käytöksellä tai toiminnalla peitetään hyvinkin epävarmaa ja heikkoa itsetuntoa. Uskaltamisesta voi tulla itsetarkoitus, jolle toimintamalleja löytyy vaikkapa väkivaltaviihteestä tai muista tuhoisista tapahtumista ja niiden tekijöistä.

Suhteettomat, tuhoisat mittasuhteet voi saada kehon ja mielen epävarmuus ja arkuus silloinkin, kun se näkyy ulospäin pelokkuutena, ujoutena tai yksinäisyytenä ja jopa täydellisenä eristäytymisenä. Opiskelu, työelämä tai harrastukset saattavat jäädä toteutumattomiksi haaveiksi. Tunteiden ja elämän hallinta voivat tuntua ylivoimaisilta, jos lisäksi jokin kiusahenkinen teennäisrohkea, tunnesokea käskyttäjä ottaa hänet uhrikseen. Tällä näyttämöllä kiusaajat ja kiusatut voivat saada elinikäisiä haavoja itsetunnolleen ja omalletunnolleen, jos tunnekuohut ryöstäytyvät kohtuuttomuuksiin olosuhteissa, jossa alkoholi ja muut päihteet usein vielä pahentavat tilannetta. Oman lisänsä saattavat aiheuttaa mieliala- tai muiden psyykelääkkeiden sivuvaikutukset tai yhteisvaikutukset päihteiden kanssa.