Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:206670 kpl

Teemasivu 21

Persoonallisuuden häiriöt asentohoidon esteenä

Kun lasten ja nuorten omavaltaiseen, ei-toivottuun käytökseen ja toimintaan puututaan mahdollisimman varhain, päästään todennäköisesti parempiin tuloksiin, koska persoonallisuus ei ole ehtinyt häiriintyä kovin pahasti. Asentohoito on hyvä käytännön väline, mutta ilman aikuisten ohjausta se ei useinkaan onnistu. Tarvitaankin vanhempien ja lasten kanssa toimivien ammattihenkilöiden yhteistyötä terveydenhuollossa, päivähoidossa ja kouluissa.

Hankalissa tilanteissa on hyödyllistä esittää kysymys lapselle, nuorelle ja aikuisellekin: "Miksi sinunlaisesi järkevä ihminen toimii harkitsemattomasti tai järjettömästi?" Tämä kysymys ei kyseenalaista hänen persoonallisuutta, joten hän ei voi väistää kysymystä välinpitämättömästi sanomalla esim, koska olen tyhmä, hullu, laiska, jne. Jos kuunteluyhteys pysyy, voi jatkaa toteamalla, että se, miten toimit osoittaa harkinnan puutetta, ei älyn vähyyttä. Aivoillasi taitaa olla liikaa muuta työtä silloin, kun sinun pitäisi harkita, mitä teet, sanot tai mitä jätät tekemättä tai sanomatta. On mahdollista tehdä jotakin, joka antaa aivoillesi aikaa ja energiaa harkita, ettet tekisi järjettömyyksiä.

Kun huonon tunnemuistin ongelmat kasaantuvat läheisten kannettaviksi, he joutuvat usein syyllisen tai syntipukin osaan tahtomattaan. TTH-henkilölle usein pahinta on oma perhe, jossa kukaan tai mikään ei ole tarpeeksi hyvää hänelle. Mukavuudenhaluisena hän ottaa enemmän oikeuksia kuin jakaa velvollisuuksia. Hän pitää oikeutenaan syytellä muita pienimmistäkin epämukavuuksista tai vastoinkäymisistä. Hän pitää itseään virheettömänä, ei siedä arvostelua ja hakee ei-toivotulle toiminnalleen ja käyttäytymiselleen ns. järkisyitä, syyllisiä tai syntipukkeja. Esim. toistuvat myöhästelyt, keskeneräisiksi jääneet työt tai muut lunastamattomat lupaukset liitetään oman persoonallisuuden suurpiirteisyyteen, hitauteen, saamattomuuteen tai laiskuuteen ikään kuin näille piirteille ei kukaan voi mitään ja muiden velvollisuus on vain sietää tätä asiantilaa. Häntä täytyy odottaa, mutta hän ei jaksa odottaa ketään eikä mitään. Jos ympäristöstä ei löydy myötätuntoa toistoistuville kyseenalaisille, harkitsemattomille edesottamuksille, jää vaihtoehdoksi hakeutua ymmärtävämpään, mukavampaan seuraan, jota eivät "pikkuseikat" häiritse.

Koska edellä kuvattu henkilötyyppi ei kadu koskaan mitään, on vaikea keksiä mitään, mikä saisi hänet aloittamaan asentohoidon. Henkilösuhteissa hän on se, jota ei jätetä, vaan hän jättää muut. Työpaikoilla häntä ei käsketä, vaan hän käskee. Sama koskee harrastuksia, jos hänellä niitä on. Hän saattaa olla himoliikkuja, mutta vielä todenäköisempää on, että mukavuudenhaluisena hän jää sohvalle lojumaan mieliohjelmansa ääreen. Jos oireyhdistelmään sattuisi kuulua jokin kiusallinen toistuva vaiva, kuten huimaus, matkapahoinvointi, päänsärky tai unettomuus, hän saattaisi harkita hetken, mutta mukavuudenhaluisena lääkitsee itseään apteekin tai Alkon tuotteilla. Jos hän on nainen, jolla on vaikeat kuukautisvaivat, aloittaminen voisi olla todennäköisempää, koska säännöllisen asentohoidon avulla vaivat helpottuisivat.

Vaikeat tai pitkään jatkuneet mielenterveyden ongelmat ja persoonallisuuden häiriöt voivat osoittautua hankaliksi esteiksi asentohoidon tai minkään muunkaan omatoimisen hoidon aloittamiselle. Itsekäs, uhmakas tai aggressiivisesti käyttäytyvä henkilö ei pysty tunnistamaan eikä tunnusta oman kehonsa häiriötilaa. Samantapainen tilanne on usein esim. vaikeasti masentuneella, yksinäisellä, kenties itsetuhoisella henkilöllä. Läheisten auttamismahdollisuudet ovat vähäiset. Jos ollaan pakkohoitotilanteessa, ulkopuolinen hoitohenkilökunta voisi ammattitaidollaan saada asentohoidon alkuun. Vaikka keho saadaankin rauhoittumaan, saattaa jäädä ratkaistavaksi vielä monia ihmissuhteiden ja elämän hallintaan liittyviä kysymyksiä, joissa ulkopuolinen ammattiapu voi olla tarpeen pitkäänkin.