Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:206670 kpl

Tasapainoaistiin vaikuttavia tekijöitä

2 Maan magneettikenttä ja sen vaihtelut; "kuuhulluus"

 

Maan magneettikenttä syntyy maapallon ytimessä, noin 3000 km:n syvyydessä, jossa sula, kuuma metallimassa on jatkuvassa kiertoliikkeessä lännestä itään. Suomen kohdalla tämän kiertoliikkeen nopeus on noin 840 km tunnissa. Sen tuottama energia muuttuu sähkövirroiksi, jotka synnyttävät magneettikenttiä. Ne ovat voimakkaimmillaan maapallon napa-alueilla. (Katso liite 2: Kuun ja auringon vaikutuksista Maan magneettikenttään)

Myös ihmiskehossa vallitsee sama sähkövirta kuin muuallakin planeetallamme. Sitä pitää yllä suolan ja veden sähköinen rakenne. (Katso neste- ja suola-aineenvaihdunta.) Kun tämä sähkövirta pysyy tasaisena ja kehon oma magneettikenttä ehjänä, se suojaa kehoa ulkopuolisen magneettikentän heilahteluilta.

Ihminen on siis osa planeettamme ja koko aurinkokuntamme laajaa sähkömagneettista järjestelmää, jossa yhden magneettikentän heilahtelu vaikuttaa tavalla tai toisella johonkin toiseen. Se miksi tai miten ihmiskeho voi reagoida näihin magneettikentän heilahteluihin, on selitettävissä ja ymmärrettävissä tasapainoaistin välittömien ja välillisten vaikutusten avulla. Tämä syy-yhteys tuli ilmi selkeästi silloin, kun huomattiin, että asentohoito voi poistaa tai vähentää huomattavasti ns. kuuhulluusoireita.

Ilmakehän sähkömagneettisissa vaihteluissa ja häiriöissä on paljon jaksollisuutta ja säännönmukaisuutta. Sen vuoksi niistä kertyneitä tietoja ja väestötilastoja vertailemalla on mahdollista havaita, että lähimpien planeettojen vetovoiman ja avaruussään aiheuttamat magneettikenttien heilahtelut näyttävät vaikuttavan myös ihmisen toimintaan, terveyteen ja hyvinvointiin, todennäköisimmin juuri tasapainoaistin välityksellä. Haitallisimpia ne ovat silloin, kun useampi häiriötekijä sattuu samaan aikaan. (Katso liite 3: Väestötilastot. Kuolleisuus päivittäin, kuukausittain, vuosittain, ikäryhmittäin v. 1987-2005. Liite 4: Korkeimpien nousuvesien kuukausikeskiarvot 1987-2005. Liite 5: Magneettikentän häiriöisyyden vaihtelu kuukausittain)

Maapallon napa-alueita kiertää soikion muotoinen alue, jolla magneettinen häiriöisyys on niin voimakasta, että siellä esiintyy jatkuvasti revontulia. Tätä soikiota kutsutaan revontuliovaaliksi. Tämän kuormituksen vuoksi näillä alueilla ja niiden lähistöllä asuvien ihmisten pitäisi vahvistaa säännöllisesti tasapainoaistin ja kehon toimintakuntoa ja hyvinvointia asentohoidolla. Pohjoisten alueiden ero eteläisempiin alueisiin verrattuna on tullut esille erityisesti poikien huonona koulumenestyksenä eli ns. Jokkmokk-ilmiönä. Tässä on kyse myös siitä, että pojilla on yleensäkin enemmän ja vakavampia tasapainoaistin häiriöitä kuin tytöillä. Tämä voidaan päätellä neurologisten tutkimusten perusteella, joissa on havaittu pojilla olevan huomattavasti enemmän erilaisia näkö-, kuulo- ja kehonhahmotuksen häiriöitä ja erityisesti niiden laaja-alaisempia, hankalampia yhdistelmiä kuin tytöillä.

Ihmisten elinikä on pidentynyt koko ajan hyvän ravitsemuksen, hygienian ja terveydenhoidon ansiosta. Yhä useamman kohdalla korkean iän mukanaan tuomat raihnaiset vanhuusvuodet ovat lisääntyneet, jolloin psyykkinen tai fyysinen toimintakunto saattaa rappeutua ja huonontaa elämisen laatua pitkän aikaa. Kun lievähkötkin tasapainoaistin häiriöt hoidetaan asentohoidolla, raihnaisten elinvuosien määrä todennäköisesti vähenee ja toimintakunto pysyy pitempään yllä, koska silloin magneettikentän heilahtelut tai avaruussäähäiriöt eivät pääse invalidisoimaan kehoa, vaan kehon ”akku” kuluu tasaisesti loppuun.

Nuorempien heikkokuntoisten kohdalla on todennäköisesti kyse vakavista tasapainoaistin häiriöistä, joihin liittyy riski varhaisiin ikääntymisoireisiin ja –sairauksiin. (Katso Insuliini ja sen vaarat) Heidän kohdalla varhain aloitettu asentohoito saattaa merkitä parhaimmillaan myös enemmän ja terveempiä elinvuosia.

Väestötilastojen tiedot nuorempien ikäluokkien kuolleisuudesta osoittavat yhteyksiä aurinkotuulen aiheuttaman magneettikentän häiriöisyyden kanssa. Siinä on selkeä vuodenaikaisvaihtelu, joka osuu kevät- ja syyspäiväntasauksien tienoille. Alle 60-vuotiaiden kuolemantapaukset lisääntyvät maaliskuun jälkeen ja ovat huipussaan heinäkuussa. Vuodenvaihde (joulu-tammikuu) edustaa tämän tilaston keskitasoa, kun taas yli 60-vuotiaiden kohdalla tammi- ja joulukuussa ovat tilaston suurimmat lukemat. Tämä osoittaa, että nuorempien ikäluokkien heikoimmat reagoivat herkästi pienempiinkin magneettikentän heilahteluihin eivätkä kestä tätä kuormitusta kovin pitkään.

Lentohenkilökunta altistuu haitalliselle avaruussäteilylle sata kertaa enemmän kuin esimerkiksi röntgenhoitajat. Kaikkien näiden henkilöiden olisi hyödyllistä huolehtia hyvin tasapainoaistinsa kunnosta.

Mitä tahansa oireita tasapainoaistin toimintahäiriö kehossa aiheuttaakin, niiden hoitoa eli asentohoitoa kannattaa tehostaa niinä kuukausina, jolloin lähiplaneettojen vaikutus Maahan on säännöllisesti voimakkainta eli syys- ja talvikuukausina sekä kevätpäiväntasauksen aikoihin. Silloin voidaan vähentää myös yllättävien avaruussäähäiriöiden eli magneettimyrskyjen aiheuttamia kuormituspiikkejä ja haittavaikutuksia kehossa. Niiden esiintyminen on todennäköisintä auringonpilkkumaksimien aikaan, mutta yksittäisiä voimakkaita purkauksia ja magneettimyrskyjä voi esiintyä milloin tahansa. Niiden vaikutus on haitallisinta niissä vaiheissa, jolloin Maan magneettikenttä on muutenkin häiriöisintä.

Magneettikentän vaihtelut ja "kuuhulluus" -oireet

Ihmiskehon "kuuhulluus" -oireilut voidaan ymmärtää siten, että Kuun vetovoima lisää pienten hiukkasten karkailua tasapainoaistin kaarikäytäviin, jossa on suolanestettä. Voidaan siis olettaa, että mitä pahempi häiriö tasapainoaistin toiminnassa alunperin on, sitä pahempia tai enemmän erilaisia oireita ilmenee juuri Kuun vetovoiman voimistuessa. Tämä tapahtuu kahden viikon välein, joista toinen on täydenkuun ja toinen uuden eli pimeän kuun vaihe. Näistä jompi kumpi on vetovoimaltaan voimakkaampi ja kaikkein voimakkaimmillaan Kuun vetovoima on syys- ja talvikuukausina. Kuun etäisyys Maasta vaihtelee, joten sekin vaikuttaa vetovoiman voimakkuuteen.

"Kuuhulluus" merkitsee eri ihmisillä erilaisia asioita, eli juuri niin monenlaisia oireita kuin tasapainoaistin häiriö voi aiheuttaa. Toisilla fyysiset vaivat, kivut, sairaudet pahenevat tai he sairastuvat erilaisiin tartunta-, yms. tauteihin. Jotkut nukkuvat huonosti silloin, vaikka muulloin nukkuisivat hyvin. Ne, joilla on usein unihäiriöitä, todennäköisesti valvovat paljon täyden- tai uudenkuun öinä, erityisesti niitä edeltävinä öinä. Toiset ovat silloin tavallista väsyneempiä, toiset levottomampia tai masentuneempia. Näitä kokemuksia ihmiset ovat osanneet yhdistää Kuuhun kautta aikojen. Ensiaputyössä olevat tietävät, että täydenkuun aika on tavallista vilkkaampaa. Hyvin toimiva / hoidettu tasapainoaisti suojaa kehoa näiden magneettisten häiriöiden seurannaisvaikutuksilta.