Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:309379 kpl

Tasapainoaistin rakenne

Tasapainoaistin rakennetta ja toimintaa kuvataan Suomalaisen Lääkäriseuran, Duodecimin julkaisemassa Lääketieteen termit -hakuteoksessa (v. 2007) seuraavasti: tasapainoaisti sijaitsee kummassakin sisäkorvassa ja niistä kumpikin koostuu kaaritiehyistä sekä pyöreästä ja soikeasta rakkulasta. Kaaritiehyet ovat kohtisuorassa toisiinsa nähden: vaakasuora, ylä- ja takakaaritiehyt. Niissä on nestettä ja molempien rakkuloiden aistinkarva-alueiden hyytelössä on tasapainokiviä, jotka ovat kalsiumkarbonaattikiteitä. Tasapainohermo (kuulohermon osa) välittää keskushermostoon impulsseja, jotka lähtevät tasapaino- ja liikereseptoreista. Niitä kutsutaan myös karvasoluiksi (aistinkarvoiksi). (Kuva 1 alla)
Kaaritiehyiden avartumien karvasolut reagoivat kiihtyvään tai hidastuvaan kiertoliikkeeseen. Soikean ja pyöreän rakkulan karvasolut reagoivat painovoimakenttään ja kiihtyvään suoraviivaiseen liikkeeseen. Sisäkorvan tasapainoaisti on osa asento- ja liikeaistia, johon kuuluvat myös lihasten, jänteiden ja nivelpussien reseptorit. Tämän aistin avulla ihminen tuntee jäsentensä ja koko kehonsa asennot ja liikkeet ilman näköaistin apua. (Duodecim)
Kuva 1. Tasapainoaisti (Rahko)

 korva.jpg

 

 

Grafiikka: Leila Nieminen (mukaellen)

Koska sisäkorvan tasapainoaisti on todellisuudessa läpimitaltaan vain n. 1 cm, kunkin kaarikäytävän läpimitta on millimetriluokkaa. Sen vuoksi liikesarjat täytyy tehdä tarkasti. Tärkeätä olisikin saada mahdollisimman tarkka, moniulotteinen magneettikuva tasapainoaistista, jotta liikesarjat voitaisiin hienosäätää paremmin erityisesti moni/ vaikeaoireisen henkilön tarpeisiin.

Asentohoitotekniikan kehittämisessä on ollut tärkeintä ja myös vaikeinta löytää sellaiset liikeradat, jotka vastaavat mahdollisimman tarkasti kaarikäytävien muotoja. Yksiulotteiset kuvat tai luonnollista kokoa ja muotoa oleva malli ovat kyllä auttaneet tässä työssä, mutta tällä sivustolla esitelty asentohoitotekniikka on hioutunut yritysten ja erehdysten kautta vuodesta 2005 lähtien. Se on käytännössä tarkoittanut sitä, että hoitorytmi on nopeutunut huomattavasti. Pienioireiselle todennäköisesti sopii parhaiten yhtäjaksoinen, nopea liikesarja ilman pysähdyksiä kaikkiin kaarikäytäviin.

Asentohoitokokemusten myötä on tullut yhä ilmeisemmäksi, että hankalampien, monioreisten yhdistelmien taustalla on kaaritiehyiden rakenteellista erilaisuutta; ahtautta, yms, jolloin nopeat, yhtäjaksoiset liikesarjat eivät välttämättä auta. Tarvitaan myös hitaampia, erilaisia hoitorytmejä ja jopa pysähdyksiä. Näiden lsäksi saatetaan myös tarvita erilaisia kallistuksia jopa niin, että yhdellä ja samalla henkilöllä kunkin kaarikäytävän liikesarjan täytyy olla hiukan erilainen kuin muiden.