Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:214760 kpl

Tasapainoaistiin vaikuttavia tekijöitä

1 Ruokavalio

Voidaan kysyä, miksi eri ihmisten kehot käyttävät ja käsittelevät ravintoa kovin eri tavoilla? Samalla ravinnolla ja liikunnalla yksi meistä pysyy normaalimitoissa, toinen on langanlaiha ja kolmas saattaa taistella ylipainoa vastaan, vaikka hiilihydraatitkin pidettäisiin kurissa. Nämä erot ilmenevät myös siinä, kuinka nopeasti joillekin tulee nälkä. Se saattaa olla hermoja raastavaa, usein toistuvaa makean- tai suolaisennälkää. Joidenkin keho taas saattaa ”herätä” nälkään vain kerran päivässä tai harvemminkin.

Edelleen voidaan löytää ihmisiä, jotka ovat kutakuinkin yhtä hyväkuntoisia ja hyvinvoivia, vaikka he syövät hyvin erilaista ravintoa ja liikkuvat eri määriä. Miksi terveellistä ruokavaliota noudattavakin voi sairastua ja ikääntyä ennenaikaisesti? Miksi kyseenalaisesta ravinnosta ja elintavoista huolimatta jotkut elävät hyvinkin iäkkäiksi? On siis syytä pohtia myös muita kuin suoranaisesti ravintoon liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat kehomme elintoimintoihin.

Näihin kysymyksiin antavat luontevan vastauksen kokemukset, joita on saatu tasapainoaistin toimintahäiriöstä ja sen hoidosta. Lääketieteessä näitä ei ole nähtävästi tutkittu aineenvaihdunnan ja sisäerityksen kannalta. Samalla on löytynyt tekijä, joka näyttää yhdistävän sokeri- / rasva-aineenvaihdunnan ja suola- / nesteaineenvaihdunnan. Se on kortisoli, hormoni, jonka tehtävä on hillitä kehon sisäistä stressiä, jonka aiheuttaa adrenaliini, ponnistushormoni. Sitä tarvitaan pitämään yllä tasapainoaistin toimintahäiriön aiheuttamaa kroonista lihasjännitystä. Kortisoli vähentää sydämen kuormitusta poistamalla verestä suolaa, jonka keho varastoi nestekudokseen tai kiteyttää sen, koska munuaiset pystyvät erittämään siitä vain osan. Lisäksi kortisoli vähentää verestä valkosoluja hillitäkseen pahimpia kuumepiikkejä, mutta samalla se pidentää tautien kestoa ja heikentää vastustuskykyä, jolloin esim. tulehdustaudit saattavat olla jatkuvana vaivana.

Adrenaliini kohottaa verensokeria, jolloin tarvitaan lisää insuliinia. Sen tapana on vähentää verensokeria liikaa, jolloin taas adrenaliini herättelee aivoja vaatimaan lisää sokeria. Kun syödään kenties hiilihydraattipitoinen annos, kohonnut verensokeri vaatii lisää insuliinia. Se varastoi sokerin kehoon rasvaksi ja estää rasvan palamista. Mitä enemmän kuiduttomia hiilihydraatteja ravinto sisältää, sitä nopeammin tämä noidankehä pyörii. Kortisolin vaikutuksesta voi tulla myös voimakasta suolaisennälkää, jonka vuoksi kehoa kuormittaa myös liiallinen määrä natriumia, jota epäluonnollisessa suolassa on runsaasti.

Kehossa olevan nesteen oikea suolapitoisuus ja koostumus on erityisen tärkeää tasapainoaistinkin toiminnalle. Noidankehän tapaan tasapainoaistin toimintahäiriö puolestaan häiritsee suola- ja nesteaineenvaihduntaa, jonka häiriö taas pahentaa tasapainoaistin toimintaa.... Lienee turhaa kiistellä, kumpi oli ensin kana vai muna: suola-aineenvaihdunnan häiriö vaiko tasapainoaistin häiriö. Sikiöikäinen lapsi on osa äitinsä aineenvaihduntaa, ja jos se on pahasti häiriintynyt, lapsen lähtökohta ei ole suotuisa. Myös tasapainoaistin toimintahäiriö on voimakkaasti periytyvä.

Luonnollinen ruokavalio tasapainoaistin ja kehon terveydeksi

Vastauksia kysymykseen, millainen ravinto on terveellistä, on etsitty monelta suunnalta kirjavin tuloksin. Eniten kiisteltyjä ovat olleet rasva ja kuiduttomat hiilihydraatit eli sokeri ja valkoinen vilja sekä suola. Otan esille kaksi tutkimusta, joista toinen käsittelee lähinnä hiilihydraatteja ja rasvaa (tohtori Ron Rosedale) ja toinen suolaa ja vettä (biofyysikko, akateemikko Peter Ferreira).

Hiilihydraatit ja rasva

Tohtori Ron Rosedalen mukaan useimpia sairauksia voidaan ehkäistä vaihtamalla sokeri ja valkoinen vilja sellaisiin hiilihydraatteihin, jotka sisältävät kuituja ja ylipäänsä vähentämällä hiilihydraattien määrää. Se estää verensokerin nopean kohoamisen ja samalla kehon insuliinitaso pysyy kurissa. Esimerkiksi tumma vilja, kokonaisista marjoista ja hedelmistä ilman sokeria valmistetut nektariinit ja runsaasti kasviksia kuuluu tällaiseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Kehon pääasiallisin energialähde pitäisi olla rasva. Sekä kasvi että eläinrasvaa tarvitaan. Hiilihydraatit muuttuvat helposti sokeriksi, jota keho ei pysty juurikaan varastoimaan, vaan insuliini muuttaa ja säilöö sen rasvaksi kehon energiavarastoon. Keho ei enää pysty polttamaan rasvaa, kun se on tottunut polttamaan sokeria. Vaikka oltaisiin paastolla, elimistö polttaa lihaksissa olevaa sokeria, jolloin lihaskudos pienenee ja rasvakudos säilyy entisellään.

Rosedalen mukaan sokerin ja valkoisen viljan aiheuttama ongelma on siinä, että ne nostavat verensokeria liian nopeasti, jolloin insuliinin eritys lisääntyy. Kohonnut insuliinitaso on keholle erittäin vaarallista. Rosedalen mukaan insuliini on kaikkien muiden hormonien äiti, joten se voi vaikuttaa lähes kaikkiin kehon elintoimintoihin haitallisesti. Vastaavasti pitämällä insuliinitaso kurissa saadaan ehkäistyä kaikkia ikääntymisen myötä syntyviä sairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, osteoporoosia, liikalihavuutta, diabetesta, syöpää sekä autoimmuunisairauksia, kuten reumaa. Tämä on mahdollista siksi, että kehon oma säätelymekanismi korjaa itse itseään, kun insuliinitaso pysyy sopivan alhaisena. Monien kohdalla pelkkä ravinnon korjaaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös tasapainoaistin toimintahäiriön hoitoa, jolloin tämä asentohoito normalisoi adrenaliini – verensokeri – insuliini- ketjua ja edelleen muuta aineenvaihduntaa.

Sokeria keho tarvitsee vain lisäenergiaksi. Rosedale pitää tärkeänä, ettei käytetä keinotekoisia makeutusaineita, eikä jalostettuja rasvatuotteita. Pitkälle muunnetut elintarvikkeet, joissa on monia keinotekoisia ainesosia, epäonnistuvat tehtävässään, koska niiden mahdolliset ”terveysvaikutukset” kohdistuvat johonkin tiettyyn kehon toiminnan osa-alueeseen – samalla tavalla kuin kemiallisten lääkkeidenkin. Näiden avulla jokin toinen kehon toiminta häiriintyy. Ravinnon luonnonmukaisuus on se, mitä Rosedale ja Ferreira kumpikin omalla tavallaan pitävät tärkeänä.

Suola ja vesi

Peter Ferreiran edustaman, biofysikaalisen käsityksen mukaan ihmiskehossa on yksi terveys ja yksi sairaus, mitä myös monet Rosedalen havainnot tukevat. Terveytemme perustuu kehon häiriöttömään sähkö- eli energiavirtaan. Tätä mitattavissa olevaa sähkövirtaa pitävät yllä puolestaan suolan ja veden sähköiset rakenteet.

Keho pystyy käyttämään parhaiten hyödykseen sellaisia ravintoaineita, joiden alkuperäinen geometrinen rakenne on säilynyt. Siihen sisältyy aina jokin sähköinen tieto, informaatio (värähtelytaajuusmalli), jonka mukaan keho liittää sen omaan sähköiseen ”palapeliinsä”. Esimerkiksi mikroaaltouunin säteily tuhoaa ruoka-aineiden alkuperäisen rakenteen, eivätkä ne ole kehon kannalta enää kunnollista ravintoa.

Sairaudella tarkoitetaan häiriöitä kehon sähkövirrassa. Niitä aiheuttavat epäluonnollinen suola ja vesi sekä muut muunnetut ruoka-aineet. Luonnollinen (ruusu tai kristalli) suola ja vesi ovat elämää ja terveyttä ylläpitävät ravintoaineet. Kehon hyvinvointia lisäävät muutkin ravintoaineet, joita elimistö saa käytettäväkseen niiden luontaisessa muodossa, jolloin energiaa ei kulu vieraiden aineiden poistamiseen kehosta.

Epäluonnollisen suolan mukana saamme liikaa natriumia ja liian vähän muita suolan ainesosia. Tämä on eräs tärkeimpiä syitä, miksi kehon energia- eli sähkövirtaan ja samalla suola- ja nesteaineenvaihduntaan syntyy häiriöitä. Kehon täytyy varastoida liika natrium nestekudoksiin tai sen lisäksi se kiteytyy kehoon. Nestekudoksissa tarvitaan 23 grammaa nestettä yhtä natriumgrammaa kohti, jotta se liukenee tarpeeksi. Koska keho ottaa solunestettä neutralisoimaan liikaa natriumia, syntyy kuivumisoireita, kuten kortisolin vaikutuksesta tasapainoaistin häiriönkin seurauksena. Nämä ylimääräiset nestekudokset voivat näkyä ylipainona, samoin insuliinin keräämät rasvavarastot. Kiteytynyt natrium puolestaan aiheuttaa mm. reumaattisia vaivoja ja kulumisvaivoja.

Kuivumisoireita voi ilmetä missä tahansa kehon osassa: kynsien ja hiuksien haurautena, ihossa, ulkoisissa limakalvoissa, silmissä, nenässä, poskionteloissa, suussa, korvissa ja kaikissa muissakin kehon sisäisissä tiehyeissä, kuten esim. kurkunpäässä, ruokatorvessa, sukuelimissä, hengitystiehyeissä, jolloin ne ovat alttiita tulehduksille. Esimerkiksi hengitystiehyeiden kuivunut sisäpinta ei pysäytä hengitysilman epäpuhtauksia, siitepölyä yms, jolloin ne pääsevät tunkeutumaan liian syvälle elimistöön, joka alkaa synnyttää yliherkkyys- eli allergiareaktioita. Kuivumisoireet saattavat haitata myös lisääntymiselinten toimintaa, kuten munasolun irtoamista. Kun kuivumisvaivoihin lisätään huonontunut vastustuskyky, jonka saa aikaan kortisoli vähentämällä valkosoluja, keho voi joutua jatkuvaan sairastamiskierteeseen.

Tehokkain yhdistelmä kehomme terveyden ja toimintakunnon kannalta näyttäisi olevan luonnollinen ravinto ja ruokavalio sekä tasapainoaistin toimintakunnosta huolehtiminen, mikä helpottaa tasapainoisen ruokavalion ja liikuntaharrastuksen ylläpitämistä. Siten keho kuluttaa luonnollisella tavalla sen, mitä syömme.